Migreeni on yllättänyt minut moneen kertaan, kun olen ollut aikeissa lähteä juoksemaan. Viimeinen kuukausi on jotenkin ollut erityisen paha ja monta juoksukertaa on jäänyt väliin. Joskus saatan myös saada migreenin juoksun jälkeen. Tämä voi tapahtua silloin, jos lenkki on ollut erityisen raskas. Samoin myös hartoiden jumitus voi aiheuttaa migreeniä. Kesätyöni on sellainen, jossa huomaamattaan jännittää hartioita ja sitten illalla särkeekin päätä. Joskus särky pahenee sitten migreeniksi.

Viime viikolla kävin kolme kertaa juoksemassa. Kaikki kerrat olivat hyvin erilaisia. Maanantaina juoksin pitkiä, viiden minuutin vetoja, keskiviikkona juoksin 35 minuuttia yli 160 sykkeellä + alku- ja loppuverryttelyt. Lauantaina juoksin sitten pitkän, kymmenen kilometrin lenkin alle 140 sykkeellä. Aikaa tähän suoritukseen kului tunti 33 minuuttia.

Lauantaina sateli hiukan vettä kun lähdin juoksemaan. Se oli mukavaa, koska se viilensi sopivasti. Juoksin Seurasaareen ja siellä pienen lenkin, jonka jälkeen palasin samaa reittiä takaisin. Humallahden kohdalla, kallion korkeimmalla kohdalla ollessani, ukkonen alkoi jyristä ja huomasin, kuinka tummat pilvet vyöryivät upean näköisinä eteläisellä taivaalla. Samassa kohtaa on myös pronssikautinen hauta. Kenties samassa paikassa ovat muinaiset helsinkiläiset katselleet ukkosen saapumista. Tosin kolme tuhatta vuotta sitten paikka oli varmaan aivan veden äärellä, koska tässä ajassa maanpinta on ehtinyt nousta kymmenisen metriä.

Väinämöisen kentän kohdalla taivas sitten aukesi ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Tässä vaiheessa päätin pinkoa niin kovaa kotiin kuin vain pääsin. Onneksi matkaa ei ollut enää paljon. Kastuin kuitenkin läpimäräksi mutta kyllä oli hyvä fiilis lenkin jälkeen. Nyt ainakin tiedän, että jaksan juosta kymmenen kilometriä Runner’s Twilightissa ja eiköhän tuostakin ajasta lähde minuutteja pois.

Keskiviikkona osallistun Runner’s High:n järjestämään tasotestiin, jossa testataan aerobinen ja anaerobinen kynnystaso eli sykerajat. Kirjoitan sen jälkeen siitä lisää!